Viimeinen Kekkonen

Seuraavan tarinan kaltaisen kirjoitin viime kesänä NaNoWriMo tapaamisessa Turussa. Tarinassa piti esiintyä ainakin osa seuraavista asioista: Kekkonen, sukupuuttoon kuollut eläin, minigrip-pussi, venäläinen sukellusvene ja pora-addiktoituneet remottimiehet.

“Et ikuna arvaa mitä!”
“No mitä?”
“Minä näin Kekkosen tänään!”
“Etkä nähnyt. Sen on mahdotonta.”
“Mutku näin ihan oikeasti. Kekkosen.”
“Viimeinen Kekkonen kuoli sukupuuttoon 20 vuotta sitten.”
“Pöh. Minulla on todiste.”
Keskustelun aloittanut henkilö kaivoi takkinsa taskusta minigrip-pussin, jonka sisällä oli pieni muistikortti. Hän otti muistikortin ja ojensi sen toiselle henkilölle.
“Tässä John. Täällä on kuva Kekkosesta.”
John: “Hyvä on Mary. Anna se kortti.”
Mary: “Siinä.”
John laittoi muistikortin romuista kasattuun, teipillä ja rautalangalla kasattuun tietokoneeseen. Hetken klikkailtuaan osittain särkyneelle ruudulle ilmestyi suttuinen kuva kaljusta, silmälasipäisestä miehestä vanhassa, suttuisessa puvussa.
Otus oli noin 20 metrin päässä raatelemassa eläimen raatoa.
“Se on oikeasti Kekkonen. Ihan oikea elossa oleva Kekkosklooni”, sanoi John osin innostuneesti, osin järkyttyneenä.
“Kekkonen se on, Mary totesi.
“Meidän on tehtävä jotain”, John sanoi.
“Ai miksi?” Mary sanoi.
“Ellemme tuhoa tuota Kekkosta, joku voi kloonata uuden Kekkosarmeijan”, John sanoi. Mary näytti kauhistuneelta.
“Joudumme lähtemään Kekkosmetsälle”, Mary totesi.

John ja Mary seisoivat metsässä ja tutkivat jälkiä. “Se on kulkenut tästä”, John sanoi.
“Ei kai se ole menossa venäläiselle sukellusveneelle”, Mary totesi.
“Sinne se varmaan suuntaa”, John totesi.
Pitkän jäljityksen jälkeen John ja Mary saapuivat suurelle aukiolle, joka oli joskus ollut meren pohjaa. Siellä makasi suuri kauan sitten puhki ruostunut sukellusvene. He menivät sukellusveneen luo ja John kaivoi esiin poran ja alkoi porata luukkua auki.
“Hei me päästään sisälle täältä”, Mary totesi.
“Mutta minä tahdon porata. Minun täytyy porata”, John sanoi kädet täristen. “Olet sinäkin yksi porausaddikti remppamies”, Mary tuhahti.
He kulkivat pitkin ruosteisia käytäviä. Pölyssä erottui tuoreet jalanjäljet. Lopulta he tulivat pieneen huoneeseen, jossa suttuiseen mustaan pukuun pukeutunut Kekkonen järsi innokkaasti luuta.
Mary otti kiväärin selästä ja tähtäsi Kekkosta kohti. “Olen pahoillani. Ihmiskunnan selviytymisen vuoksi sinun on kuoltava”, Mary sanoi.
Sen jälkeen hän ampui viimeisen Kekkoskloonin.