Hopeaa – Kansi

Tein NaNoWriMo kannen pyynnöstä. Se oli erittäin mielenkiintoinen projekti. Aihe oli kauhu / fantasiaa.

Ensimmäinen luonnos on saanut aika paljon vaikutteita Bloodbornesta.

luonnos_1

Piirsin myös toisen luonnoksen jo pelkästään siksi jos vaikka tulisi uutta näkökulmaa.

luonnos_2

Ehdin myös tehdä väri kokeiluja ensimmäisellä luonnoksella ennen kuin sain palautetta ekasta luonnoksesta.

luonnos_1_vari

Saatuani palautetta ekasta luonnoksesta kokeilin saada mukaan jäätä.

luonnos_3

En saanut ajatusta oikein toimimaan ja pidin hetken taukoa. Kun palasin piirtämisen pariin, tein uuden version palautteen perusteella. Vaatetuksen otin osittan jääkokeiluluonnoksesta.

hopeaa-kansi_v2_1

Viimeinen Kekkonen

Seuraavan tarinan kaltaisen kirjoitin viime kesänä NaNoWriMo tapaamisessa Turussa. Tarinassa piti esiintyä ainakin osa seuraavista asioista: Kekkonen, sukupuuttoon kuollut eläin, minigrip-pussi, venäläinen sukellusvene ja pora-addiktoituneet remottimiehet.

“Et ikuna arvaa mitä!”
“No mitä?”
“Minä näin Kekkosen tänään!”
“Etkä nähnyt. Sen on mahdotonta.”
“Mutku näin ihan oikeasti. Kekkosen.”
“Viimeinen Kekkonen kuoli sukupuuttoon 20 vuotta sitten.”
“Pöh. Minulla on todiste.”
Keskustelun aloittanut henkilö kaivoi takkinsa taskusta minigrip-pussin, jonka sisällä oli pieni muistikortti. Hän otti muistikortin ja ojensi sen toiselle henkilölle.
“Tässä John. Täällä on kuva Kekkosesta.”
John: “Hyvä on Mary. Anna se kortti.”
Mary: “Siinä.”
John laittoi muistikortin romuista kasattuun, teipillä ja rautalangalla kasattuun tietokoneeseen. Hetken klikkailtuaan osittain särkyneelle ruudulle ilmestyi suttuinen kuva kaljusta, silmälasipäisestä miehestä vanhassa, suttuisessa puvussa.
Otus oli noin 20 metrin päässä raatelemassa eläimen raatoa.
“Se on oikeasti Kekkonen. Ihan oikea elossa oleva Kekkosklooni”, sanoi John osin innostuneesti, osin järkyttyneenä.
“Kekkonen se on, Mary totesi.
“Meidän on tehtävä jotain”, John sanoi.
“Ai miksi?” Mary sanoi.
“Ellemme tuhoa tuota Kekkosta, joku voi kloonata uuden Kekkosarmeijan”, John sanoi. Mary näytti kauhistuneelta.
“Joudumme lähtemään Kekkosmetsälle”, Mary totesi.

John ja Mary seisoivat metsässä ja tutkivat jälkiä. “Se on kulkenut tästä”, John sanoi.
“Ei kai se ole menossa venäläiselle sukellusveneelle”, Mary totesi.
“Sinne se varmaan suuntaa”, John totesi.
Pitkän jäljityksen jälkeen John ja Mary saapuivat suurelle aukiolle, joka oli joskus ollut meren pohjaa. Siellä makasi suuri kauan sitten puhki ruostunut sukellusvene. He menivät sukellusveneen luo ja John kaivoi esiin poran ja alkoi porata luukkua auki.
“Hei me päästään sisälle täältä”, Mary totesi.
“Mutta minä tahdon porata. Minun täytyy porata”, John sanoi kädet täristen. “Olet sinäkin yksi porausaddikti remppamies”, Mary tuhahti.
He kulkivat pitkin ruosteisia käytäviä. Pölyssä erottui tuoreet jalanjäljet. Lopulta he tulivat pieneen huoneeseen, jossa suttuiseen mustaan pukuun pukeutunut Kekkonen järsi innokkaasti luuta.
Mary otti kiväärin selästä ja tähtäsi Kekkosta kohti. “Olen pahoillani. Ihmiskunnan selviytymisen vuoksi sinun on kuoltava”, Mary sanoi.
Sen jälkeen hän ampui viimeisen Kekkoskloonin.

NaNoWriMo: Mitättömät jumalat

Marraskuu lähestyy ja sen myötä hulluus nimeltä NaNoWriMo. Tällä kertaa olen omasta suhteellisesta näkökulmasta katsoen hyvin valmistautunut. Tiedän jopa mistä genrestä kirjoitan. Olen kirjoittamassa tänä vuonna cyberpunk tarinaa ohjelmoijista, jotka yrittävät luoda tekoälyä. Tarinan paras nimivaihtoehto on tällä hetkellä Tiny Gods. Suomeksi hankalampaa. Mitättömät jumalat olisi yksi vaihtoehto. Pienet jumalat / Small Gods on valitettavasti jo varattu. Yksi vaihtoehto voisi olla Pikkujumalia.

Ai niin. On minulla myös alustava kansi luonnos. Tämmöinen:

tiny_gods_cover

Tällä hetkellä olen yllättävän innostunut siitä, että pääsen kirjoittamaan tätä.

24 tunnin sarjakuva.

Tänään oli taas 24 tunnin sarjakuva – tapahtuma tai kansainvälisesti 24 Hour Comic Day. Tämä on minun 8. tai 9. 24 tunnin sarjakuvani. Ensimmäistä kertaa tein kakkosnelosen tietokoneella ja ensimmäisen kerran käytin valmista hahmoa ja maailmaa. Tarinan toinen päähenkilö on Sara ja tarina sijoittuu joko juuri ennen Fordilin kellotornia tai juuri sen jälkeen. Tai sitten se ei ole osa virallista Saran tarinaa. Tosin sarjakuva luo uuden ihan mielenkiintoisen hahmo parin ja varmaan haluan käyttää heitä myöhemmin. Jälki on taas vähemmän yllättäen vaihtelevaa. Dialogin kirjoittamisen jätin viimeiseksi jo pelkästään sen takia, ettei minulla ollut mitään käsitystä muutaman ensimmäisen sivun aikana mitä tulee tapahtumaan. Oli lähinnä, että jos noi vaikka puhuisi jotain ja jos ne vaikka lähtisi metsään seikkailemaan. Eikun ne meneekin tutkimaan linnaa. Ja niin edelleen. Dialogin kirjoittamiseen meni sen verran aikaa, että lopulta minulla jäi 50 minuuttia jäljelle 24 tunnista. Tästä ajasta käytin vajaa 4 tuntia nukkumiseen ja puolitoistatuntia pähkäilyyn mitä piirtäisin. Lopulta tämän kuvan innoittamana piirsin mustahiuksisen tytön kahvimuki kädessä ja aloin hiljalleen olla vakuuttunut, että Sara esiintyisi tässä tarinassa. Loppuun piti tulla enemmän Saran mietiskelyä, mutta loppupuolen dialogi tuli kirjoitettua aikasta kiireessä.

Tekele luettavissa täällä.