Teeman palautus

Kas. Tänään vanha teema näyttäisi taas toimivan normaalisti, joten palaan takaisin siihen sitten.

Suurin osa toimistolta lähti jo eilen lomille. Itselläni on vielä pari päivää jäljellä. Edessä olisi peli enginen päivitys uuteen versioon. Ovat tehneet aika paljon muutoksia API:iin joten pari viimeistä päivää tänä vuonna töissä tulevat menemään virheiden korjauksiin.

Tänään ei jaksaisi tehdä mitään. Tuli nukuttua myöhään. Ennen neljää en ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Pelkään pahoin, että päivä jatkuu samaa rataa.

Teeman muutos

WordPressin päivityksen myötä edellinen teema hajosi, enkä saa sitä enää toimimaan. Täytyy löytää jokin uusi ja samalla koittaa saada kustomoitua teemaa vähän paremmaksi. Tosin tämänkin ongelman taisi aiheuttaa kustomointi. Ärf.

Tiukka ruokavalio jatkuu.Tekisi kyllä todella mieli sortua, mutta nyt olisi hyvä mahdollisuus päästä eroon tästä ylimääräisestä painosta.

Vaaka vaihtelee niin paljon, ettei ole täysin selvää kuvaa onko tästä edes ollut mitään hyötyä.

Tämän nyt valitun teeman isoimmat ongelmat näyttäisi olevan, että listaus leikkaa merkinnän poikki kuvan kohdalta eikä edes anna “continue reading…” tekstiä. Lisäksi ilmeisesti normaaleista optioista tuohon otsikon taakse ei saa kuvaa enkä jaksaisi säätää.

Elämää nanon jälkeen

Osallistuin tänä vuonna toista kertaa nanoon, eli tuohon kirjoitusmaratoniin, jossa on tarkoitus kirjoittaa 50000 sanan romaani marraskuussa.  Siinä missä viime vuonna aloitin urakan vasta ensimmäisenä päivänä ja vähitellen tutustuin yhteisöön, tänä vuonna olin selvästi syvemmin mukana koko touhussa. Viime vuotta tavoite oli saada ainakin luonnoksena ylös yksi tarina. Tänä vuonna lähdin mukaan lähinnä samalla asenteella kuin 24 tuntia sarjakuvaa – tapahtumiin.  Valitsin satunnaisen genren eikä minulla ollut mitään valmiita suunnitelmia. Samalla pääsin mukaan jo tapahtuman potkustartissa, joka osui mukavasti Halloween aikaan. Se taas antoi tekosyyn kehittää jotain steampunkahtaa asua eteenkin kun tämän vuotisessa teemassa oli havaittavissa steampunkahtavia teemoja tai ainakin tarpeeksi viktoriaanista tyyliä, että nykystandardeilla se menee läpi steampunkahtavana. No tulkintani ei ehkä täytä ainakaan steampunkin määritelmää.

Tarina lähti liikkeelle siitä, että minulla on taskukello, jossa on päivämäärä 23.11.1908. Muutama tunti ennen H-hetkeä satunnaisgeneraattori antoi minulle genreksi historical / mystery niin tuskaisan pohdiskelun jälkeen päädyin etsimään tuota päivämäärää lähellä olevia historiallisia tapahtumia. Syystä tai toisesta Butch Cassidyn ja Sundance Kidin ampuminen Boliviassa armeijan toimesta herätti mielenkiintoni. Siinä sitä sitte oltiin. Olin jo uhonnut, että yhden yhtenäisen romaanin kirjoitan niin, että tarina tulee loppuun. Siinä sitä sitten huomasin kellon näyttäessä H-hetkeä, että nyt sitä sitten kirjoitetaan Boliviaan vuonna 1908 sijoittuva mysteeri. Arvatkaa vain paljonko tiesin Boliviasta? Hyvä kun sen verra, että eikös se ole jossain päin Etelä-Amerikkaa. 1900-luvun alun historia ei myöskään ole kaikkein vahvinta aluetta. Taas olivat aivoni minut johdatelleen aikamoiseen pulaan.

Tarinan piti alkaa tuosta kuuluisien pakkorosvojen ampumisesta. Varsinaiseksi mysteeriksi nostin kuitenkin täysin fiktiivisen hahmon kuoleman samaisen välikohtauksen harhaluodista. Näin tarinan työnimeksi tuli Harhaluoti Boliviassa. Tapausta tutkiva bolivialainen lainvalvoja saikin alkuun tuskailla aika pitkään sen parissa, kun jokainen mysteeri vain avasi uusia mysteerejä ja hämäräperäinen järjestö vei kaikki johtolangat. Tässä vaiheessa ei ollut vielä käsitystä mitä kaiken taustalla oli, mutta pakko oli päästä eteenpäin. Nanoon kun täytyy keskimäärin sellaiset 1667 sanaa saada päivässä joten ei voinut jäädä odottamaan, että aivot keksisivät jonkin ratkaisun kiipeliin, johon ne olivat itsensä saattaneet.

Kirjoitusurakan ensimmäinen uhri ei kuitenkaan ollut kumpikaan pankkirosvo tai harhaluotiin kuollut hahmo vaan ensin täytyi vaientaa sisäinen kultuurihistorioitsija. Olisi vaan hidastanut kerrontaa liikaa. Hyvin hatarista historiallisista tapahtumista kuitenkin tuntui yhdistyvän jotain, joka aina auttoi pääsemään eteenpäin.

Hahmoja tuli lisää ja järjestön salaisuuksia paljastettiin hiljalleen uhrista kertovien takaumien kautta.  Varsinaisesti kuitenkin tarina alkoi muodostua, kun tajusin, että tarina olisi menossa liian nopeasti tiettyyn pisteeseen, jossa tuon 23. marraskuuta näyttelisi tärkeää roolia. Niin piti tarinaan lisätä yksi uusi hahmo. Hän liittyi löyhästi aiemmin tehtyyn mainintaan, että järjestö oli toimittanut yhden ikävässä välikohtauksessa olleen vartijan mielisairaalaan. Uudeksi hahmoksi tuli häntä hoitamaan saapuvat nuori psykiatri Evelyn.

Edistämällä näiden kahden päähenkilön tarinaa vuoron perään romaani edistyikin jonkin aikaa. Kuitenkin kerrottavaa oli edelleen liian vähään ja erinäisistä nano yhteisön kehittämistä hullun yllätyksistä sai kirjoitettua täytettä. Pahimmillaan niin, että juuri kun on koittamassa tuo kohtalokas 23.11.1908 ja hahmot odottavat pääsyä paikalle, niin aivan totaalisen täydellisenä tarinan ryhmityksiä täytyi laittaa mukaan pari kolme lukua vienyt viivytys, joka perustui yllytykseen: “Laita hahmosi huoltajat etsimään tälle sopivaa puolisoa. Bonuksia, jos tämä on täysi vastakohta hahmollesi.”  Tämä juonenkäänne sopi täydellisesti siihen, että nyt alkaa tapahtumaan. Nyt salaisuuden paljastuu. Eikö?

Lopulta tarina valmistui. Aikamoista epilogia loppu kuitenkin on, sillä tuon 23. päivän käänne tapahtui sanamääräisesti vielä liian aikaisin ja jotenkin tuotos piti sinne 50 tonniin jatkaa. Lopullisesti sanamääräksi tuli 50011. Hullun yllytyksiä mukana useita. Tarinassa, takaumissa ja taustalla olevissa tapahtumissa ruuminpino kasvaa sen verran korkeaksi, etten ole ole lopullista päälukua vielä uskaltanut laskea.

Kokonaisuus ylitti sen tason, ettei tarvitse nollata ja tuhota kaikkia kiintolevyjä, joilla tarina on ollut. Mutta en myöskään aio tätä editoida valmiiksi romaaniksi. Lopputilanteessa olevien hahmojen seikkailuista voisi saada sarjaluonteista tarinaa niin, että tämä tarina muodostaisi heidän taustansa. Tämä sarjaluonteinen tekele menee taas liian isoon pinoon: “Jostain näistä mä piirrän mun seuraavan sarjakuvan.”

Mutta vielä kerran kiintos Suomen nanoilijoille. Tänä vuonna olimme ennätyksellisen ahkeria. Tämän alla olevan kuvan, jossa on joitakin valittuja “nanoisimeja” kuvitettuna tuli vielä väsätyksi tapahtuman päätteeksi.