Tilanne

Näyttää siltä, että jaksoin tällä erää uudelleen piirtää “näätää” tuon neljä sivua. Se oli toki itselleni hyödyllistä opiskelua eteenkin Manga Studion tarjoamien perspektiivityökalujen käytöstä. Tällä hetkellä kuitenkin Saran tarinan jatkaminen valtaa hiljalleen alitajuntaani. Tai siis jo valmiiksi käsikirjoitetun tarinan piirtämisen aloittaminen.

Myös NaNoWriMo lähestyy hiljalleen. Tavallaan nyt ärsyttää, että tulin sitä varten ottaneeksi asenteen, että päätän tarinan vasta viimeinen päivä. Random genre genraattorilla kuten 24hcd tavoin. Tämä tarkoittaa, että en voi vielä suunnitella ja keskustella tarinaa nanoa varten.

Mestarivaras Näätä sivu 2

Toinen sivu remasteroitu. Tässä sivussa oli lähinnä tyhmää dialogia ja ei vielä mitään käsitystä keitä hahmot oikeasti ovat. Tässä ruutujako on tehty ensin ja sitten koitettu keksi ruutuihin jotain. Siksi eteenkin toinen ruutu on aika turha ja nimetön päähenkilö on siinä sutaistu aika nopeasti. Sisäkkö taustalla antaa sentään jotain merkitystä tälle sivulle.

24hcd_2014_02naata_ja_boris_02

Uudelleen piirtäessäni tätä sivua luin aika paljon aikakauden vessoista, mutta en löytänyt mitään vahvistusta sille, miten aikakaudella olisi kutsuttu vessaa. Ensimmäisessä ruudussa olisi voinut olla enemmänkin väkeä. Portaat vaativat uudelleen piirrettäessä mallia ja niissä on “lyijäri” tai sinikynä versiota surutta kopi-pastettu.

Ensimmäinen sivu

Näätä sivu 1

Sain tänään piirrettyä uudelleen ensimmäisen sivun sarjakuvasta, joka toistaiseksi  on nimeltään Mestarivaras Näätä ja Boris. Älkää kysykö miksi näätä. Minulla ei ole mitään tietoa mistä tämä nimi tuli 22 tunnin työstämisen jälkeen.

Alkuperäinen 24 tunnin sarjakuvan versio ja Manga Studiolla uudelleen digitussattu ja viimeisen paneelin kohdalla uudelleen piirretty sivu.

24hcd_2014_01naata_ja_boris_01

(Klikkaamalla isompi versio kuvasta)

 

 

 

24 tuntia sarjakuvaa

Viime viikonloppuna oli taas 24 Hour Comic Day eli Scott McCloudin kehittämä haaste piirtää 24 sivua sarjakuvaa 24 tunnin aikana.  Suomalaisistain, ainakin täällä päin tapahtumasta käytetään nimeä 24 tuntia sarjakuvaa. Olen tähän mennessä tehnyt jo seitsemän kakkosnelosta, mutta viime vuosina on ollut taukoa. Edellinen taisi olla vuonna 2011. Näiden haasteiden alkuperäinen hyöty itselleni oli se, että sai jotain valmiiksi. Helsingin muuton jälkeen mukana on ollut sosiaalinen aspekti, koska täällä olen tehnyt kakkosneloset 24 Hour Comics Daynä sarjakuvakeskuksella.  Yksi on jäänyt pari sivua vajaaksi, muuten olen haasteessa onnistunut.

Tänä vuonna päädyin arpomaan genren. Päädyin valitsemaan ensimmäisen yhdistelmän. Se oli Action / Historical / Romance. Aikakauden valitsiminen vaati oman pähkäilynsä ja eräs googlattu historiallinen fakta olisi voinut tarjota hyvän pohjan tarinalle. Se oli, että egyptissä vihkisormusta pidettiin vasemmassa kädessä myös siksi, että niin se oli lähempänä sydäntä. En kuitenkaan valinnut tätä historiallista faktaa, koska en tunne tarpeeksi egyptin historiaa.

Ainoa asia, mitä tiesin ennen 24 tuntia sarjakuvaa -tapahtumaa oli se, että käytän tiettyä tyyliä. Kai tätä voisi sanoa mangamaiseksi, jossa hahmojen silmät on kaksi mustaa pistettä. Vahvin innoittaja tähän on japanilainen (pöytä)roolipeli Terra the Gunslinger.

Aloitin luonnostelemalla 8 ensimmäistä sivua. Aluksi minulla ei ollut mitään muuta ideaa, kuin että kaksi ihmistä, mies ja nainen, ovat menossa juhliin. Tässä vaiheessa pidin heitä vielä agentteina. Kun olin saanut 8 sivua luonnosteltua, hahmot alkoivat hiljalleen muodostua ja jonkinlainen käsitys tarinasta.

24hcd_2014_0124hcd_2014_02

 

Loppujen lopuksi olen varsin tyytyväinen sarjakuvaan. Se keskittyy enemmän juuri toiminnan ja tunnelman kuvaamiseen. Tyyli pysyy jokseenkin yhtenäisenä, vaikka joidenkin sivujen toteutus onkin selväsi huolimattomampaa. Kuitenkin luultavasti tasalaatuisin tekemäni kakkosnelonen. En joutunut käyttämään yhtään koko sivun kokoista ruutua.

Itse tarina ja hahmot ovat sen verran kevyitä ja helppoja, että ehdin jo ideoida heillä lisää tarinoita. Lähinnä tapahtumia ennen tätä sarjakuvaa. Koska piirustustyyli on sellainen, että saan sillä jotain aikaiseksi ja koska hahmoissa on piirteitä, joiden vuoksi niistä on helppo kirjoittaa kevyttä viihdettä, niin miksikän en tätä jaksaisi jatkaa. Tarinan nimi voisi alustavasti olla Mestarivaras Näätä kohtaa Boriksen. En tiedä miten ihmeessä päädyin loppumetreillä nimeen näätä.

Ensimmäinen tavoitteeni on editoida tämä 24 luottevampaan kuntoon ja julkaista sitä täällä sitä mukaan kun saan tarinan valmiiksi. Valmistuneessa teoksessa on se vika, että suurin osa tusseistani ovat elämänsä ehtoopuolella, joten jos valmiiksi suttuinen käsialani muuttuu paikoitellen täysin lukukelvottomaksi. Ohuella, heikolla tussilla ei tussaukseen soveltuvalla paperilla tekstattu teksti katoaa aika olemattomiin.

Koitaksen jälkeen etusormeni oli aika tunnoton, mutta siitäkin olen viimein selvinnyt.

Ps. Spämmääjät ovat jo löytäneet tämän blogin.

Toimintakohtaukset

Kaksi ehkä tärkeintä palautetta, mitä olen saanut kirjoittamistani tarinoista, ovat koskeneet kieltä ja hahmoja. Kielellisesti lähinnä kielioppia koskien. Hahmoista siihen, että vaikka kirjoitan hyviä hahmoja, niin lukijat tahtoisivat … no lukea enemmänkin heistä. Myönnän itse pitäväni siitä, että tarinan etenevät nopeasti. Ei liikaa turhaa jahkailua. Uteliaana ja loppujen lopuksi kärsimättömänä ihmisenä haluan tietää kuka oli murhaaja tai mikä oli tarinassa käsitelty suuri mysteeri. Kun mysteeri on käsitelty, niin sen jälkeen voisin jäädä hahmojen pariin pidemmäksikin aikaan.

Katsoin vähän aikaa sitten Taken 2:n ja ihailin sen intensiivisia toimintakohtauksia. Ennen kaikkea kohtauksia, joissa juoni ei etene ja joissa hahmoista ei katsojalle paljastu mitään uutta. Mutta kuitenkin kohtauksia, jotka pitävät tarinan kokijan intensiivisesti mukana tarinassa. Myönnän ihan suoraan, että tähän astisissa projekteissa olen keskittynyt toimintakohtauksiin enemmän pakkopullana. Roolipelauttaessani taistelut ovat helposti jääneet joksikin, jonka haluan hoitaa nopeasti pois alta.

Enkä tarkoita nyt pelkkiä toimintakohtauksia, vaan yleisesti kohtauksia, jotka ovat tarinan kokijalle mielenkiintoisia, mutta joilla ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä itse tarinan kanssa. Kohtauksia, jotka parantavan kerronnan rytmiä, mutta jotka pois leikkaamalla itse tarina pysyisi täysin samana.

Nämä ovat kohtauksia, joihin koitan keskittää enemmän huomiota lähiaikoina.

 

Kesken olevia projekteja

Alainia lehden viimeisen numeron julkaisun jälkeen minulle on kertynyt kolme keskeneräistä sarjakuvaprojektia sekä kovasti editointia vaativa vuoden 2013 NaNoWriMo. Juuri tällä hetkellä en työstä mitään niistä. Viikonloppuna on luvassa 24 tuntia sarjakuvaa päivä ja marraskuuhun on enää aikaa kuukausi. Silloin on siis taas tarkoitus osallistua NaNoWriMoon.

Keskeneräisistä valmein käsikirjoitus on Fordilin kellotornissa, joka jatkaa Saran seikkailua itsenäisessä albumimaisessa muodossa. Se on genreltään selvästi mysteeri, vaikka fantasia maailmaan sijoittuukin. Kaikkein valmiimpana sen tekeminen eteenpäin kiinnostaa kaikkein vähiten. Eteenkin kun olen laadun suhteen tainnut jo etukäteen asettaa riman itselleni liian korkeaksi.

Toinen on lyhyt kauhusarjakuva, joka sijoittuu myös Alainiaan. Vaikka en ole liikaa tarinasta ylös kirjoittanut, niin tähänkin käsikirjoitus on yllättävän valmis. Tämä tekisi mieli saada valmiiksi vielä tämän vuoden aikana.

Kolmas on sitten täysin toiseen maailmaan sijoittuva kokoelma tarinoita, joiden kehyskertomuksena toimii sukelluslaiva Britannicin viimeinen matka. Siitä ole visuaalisesti kaikkein kiinnostunein ja olenkin harjoitellut tyyliä sitä varten.

Näiden kaikkien tekemistä on kuitenkin haitannut radioaktiivisen joutomaan kutsu. Tarkemmin sanoen siis tietokonepeli nimeltä Wasteland 2. Kun viime aikoina on tullut ja on tulossa lukuisia itseäni kiinnostavia pelejä, niin katsotaan miten paljon aiemmin mainitut projektit etenevät ainakaan tämän kuukauden aikana.